Kuka on keksinyt jalostaa welsh-poneille
lyhyen, leveän ja pyöreän selän?
Eli kuinka löytää sopiva satula tynnyrin
päälle.
Kaapolle sopivan satulan löytäminen on ollut
aikamoista rumbaa. Mitkään meidän omista satuloista (3 kpl), ei sopinut sinne
päinkään Kaapolle, silloin kun poni saapui Kolhoon nelivuotiaana. Paikalle
kutsuttiin siis ensihätään satula-auto. Myyjä sanoi, ettei ole nähnyt
aikaisemmin hevosta, jonka selkälihakset olisivat noin leveät, selän rakenne
kuulemaa muistutti shettiksen selkää... Satulansija todettiin myös erittäin
lyhyeksi ja säkä liian pieneksi. Lukemattomien sovitusten jälkeen Kaapolle
löytyi Wintecin yleissatula leveimmällä kaarella.
Yleissatulalla pärjättiin pari kuukautta,
kunnes satula rupesi painamaan lapoja. Vaihdoimme kaaren Wintecin koulusatulaan,
jotta lavat saatiin vapaaksi. Tällä ratkaisulla pärjättiin taas pari kuukautta,
kunnes satula kokonaisuudessaan jäi liian kapeaksi…
Päätimme kokeilla Kaapolle Freeformin
rungotonta satulaa. Se oli käytössä noin puoli vuotta, mutta sitten ponin selästä alkoi kulua karvat takakaaren kohdalta. Satula oli siis liian pitkän
mallinen, vaikka kyseessä olikin Freeformin lyhytrunkoinen versio. Satulan alla
oli Mattesin lammasromaani, jota villatäytteillä vuorotellen nostimme ja laskimme, mutta taas oli todettava, että satula on vaihdettava.
Saimme Petsalon Katan kautta sovitukseen
kasapäin satuloita Ruhalasta, mutta eihän niistä mikään sopinut. Myös Ratsukellarista kokeiltiin monen montaa penkkiä turhaan. Vihdoin löysimme
hevostarvikeliikkeestä käytetyn Hubertuksen koulusatulan, jossa oli Wintecin
levein kaari. Tällä pärjäsimmekin pisimmän ajan, syksyyn 2006 asti. Mutta eihän
tätä sitten kauempaa jatkunut…satula rupesi puristamaan oikeaa lapaa. Kaapo
rupesi jyräämään kentällä kulmissa, eikä se halunnut taipua. Menin
valmennustuntejakin ilman satulaa, sillä silloin poni toimi
normaalisti.
Kokeilimme häntäremmit, erikoisvyöt, romaanit ym. mutta taas oli todettava, että
joko mennään ilman satulaa tai ei ollenkaan. Ja ponilla, joka tosiaan osaa
pukitella halutessaan, on aika seikkailua mennä ilman satulaa. Onneksi olen
pienen ikäni roikkunut erilaisten hevosten kyydissä, joten ei Kaapo tuntunut
yhtään sen hurjemmalta. Ja olihan meillä ratsastushuopa, eli satulahuovan
näköinen viritys, jossa on jalustimet kiinni…
Welshit tunnetusti
virittyvät entisestään talven tullessa (tai ainakin kaikki tuntemani), joten
kunnon satula oli löydyttävä. Lopulta saimme tallille taas kinuttua
satula-auton. Noin viidentoista epätoivoisen sovituksen jälkeen löytyi sopiva,
eli Massimon koulusatula rungonleveydellä 36”. Siivet töröttävät lähinnä
vaakatasossa, mutta mahtuupahan Kaaponkin selkälihakset ja lavat olemaan ilman
puristusta. Vieläkin menen mahdollisimman paljon ilman satulaa, sillä tuon
malliseen selkään on aika hankala löytää täydellisesti sopivaa satulaa. Ehkä
Kaapon ura kuuluisikin ajopuolelle, kunhan vaan löytyisi kärryt, joiden aisojen
väli on riittävän leveä :).
Teksti Niina Leppämäki
PS. Webmaster lisää, että nyt on uutena satulana Stûbbenin
estesatula ja kaikesta huolimatta estesatula taitaakin sopia
parhaiten; tuon satulahuopavirityksen jälkeen... Täydellistä satulaa
siis tuskin Kaapon selkään löytyy.