Etusivu
Perän Talli
Kuvagalleria
Videot
Kaapo
Kerttu
Iita
Keijo
Petteri
Vilpo
Haro
Holikka
Vilkkiläisiä
Kääkät ja kisut
Linkit
Vieraskirja
Tekijä
Blogi

 

r. VILKIN-VILPO
 

Vilpo syntyi Kauhavalla Voitto Ketojan tallissa. Ravihevosen uraa opeteltiin jo nelivuotiaana. Kasvattajalta Vilpo lähti maailmalle 5-vuotiaana ja joutuikin sitten kiertämään monella eri omistajalla, kunnes se syksyllä 1991 myytiin 6-vuotiaana Keuruulle Hoskarin tilalle, jossa se päätyi tuntihevosenhommiin; tosin huonolla menestyksellä. Ruunan jarrut olivat nimittäin pahasti hukassa... Raviurakin jäi 13. starttiin, joista ennätys oli vaatimaton 43,5 ke.

Törmäsin Vilpoon serkkuni Päivin kanssa kesällä 1992 Hoskarissa. Päivi ratsasti koko kesän hankalalla, mutta sympaattisella ruunalla, minun antaessani maastakäsin "koulutusohjeita ja hyviä neuvoja". Päivi oli kyllä neuvoistani toista mieltä... Minusta ei ollut kipuamaan hevosen selkään, koska olin loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa lukion toisen luokan keväällä vuonna 1983 saaden vaikean selkäydinvamman, jonka vuoksi liikunkin pyörätuolilla.

Marraskuussa -92 mittamme oli täynnä ja päätimme tuoda Vilpon ammatti-ihmisen koulutettavaksi lähemmäksi kotipaikkakuntiamme Vilppulaa ja Mänttää. Vilpon silloinen omistaja antoikin ruunan mielellään mukaamme. Vilpon selkään ei nimittäin monikaan uskaltautunut, joten se ei tienannut tuntihevosena edes kaurarahojaan. Vilpo saapui 7. marraskuuta Mäntän Ratsastajien ratsastuskoululle Seppälän tilalle rats.ohjaajan Sini Larinahon (nyk. Koskinen) koulutettavaksi. Koulutusjakson piti kestää muutama kuukausi, mutta toisin kävi. Puolen vuoden kuluttua vappuna -93 ostimme kolmeen pekkaan ruunan ikiomaksi!

 Ruunan kouluttaminen vaati Siniltä taitoa ja kärsivällisyyttä, koska se oli todella kovapäinen. Vilpo oppi uudet asiat  helposti, esim. raviväistöt ja avo- ja sulkutaivutukset, mutta perusasiat ja laukkaaminen ilman kiihdyttelyä olivat vaikeita. Ruuna osasi painaa tonnin ohjille ja pidätteet eivät todellakaan menneet helposti läpi, joten siirtymiset olivat huonoja. Ruunan vahvat puolet olivatkin sen hienot raviväistöt ja keskiravi, jotka yleensä eivät ole suomenhevosten bravuurinumeroita. Ehkä Sini olisi jossain vaiheessa väsynytkin ruunan kiukkutteluun, mutta oman lisäkannustuksensa Vilpon kouluttamiseen toi se, että Anu Uusinarkaus-Lahtinen kehui aina Vilpoa
 pitäessään valmennuksia tallillamme. Vilpon kanssa jaksettiin mennä eteenpäin, koska se omasi todella harvinaislaatuista karismaa ja sen ravi oli upeaa katseltavaa. Se ei raviliikkeiltään hävinnyt hyville lämminveriselle tippaakaan.

Hyppätekniikka ruunalla ei ollut erityisesti hallussaan. Kapasiteettia sillä kyllä oli, mutta etujalat nousivat ylös vasta yli metrin esteillä ja vauhtia oli liikaa. Petsalon Kata hyppäsi Vilpolla kotioloissa kesällä -94 oikein kunnon kokoisia esteitä ja tarkoitus oli Katan kisatakin jossain vaiheessa estekisoissa, mutta luuliikaleikkauksen jälkeen, joka tapahtui kesällä -95, ei viitsinyt ottaa riskiä, ettei jalka kestäisi hyppäämistä, joten hyppyura sai jäädä pikkuesteiden kaateluun mielen virkistykseksi.

Ensimmäisiin aluekisoihin päästiin kuitenkin jo reilun vuoden koulutuksen jälkeen keväällä -94, vaikka radat kyllä olivat laukka-osuuksiltaan enemmän kuin vauhdikkaita. Keväällä 1995 Petsalon Kata (silloin opettajana Niihaman Ratsastuskeskuksessa Tampereella) kisasi Vilpolla yhdet aluekoulukisat, mutta Vilpo pisti kouluradalla täysin hulinaksi. Kata ei enää sen jälkeen suostunutkaan ratsastamaan Vilpoa kisoissa. Kesä -95 meni luuliikaleikkauksen merkeissä, mutta syksyllä ruuna sai Sinin ratsastamana ensimmäisen sijoituksensa aluekilpailuista. Luokan ohjelmanana oli A:0. Vilpo oli aina parempi vaikeammissa luokissa, koska niissä oli osuuksia, esim. raviväistöt, jotka jarruttivat sopivasti ruunan vauhtia ja tietysti sillä oli osuutta asiaan, että vaikeammissa luokissa sai kanget suuhun.

Kesällä -96 oli vuorossa Vilpon ensimmäiset kansalliset koulukilpailut. Kansallisiin ruunan kuskiksi oli lupautunut rats.opettaja ja ratsuttaja Annemari Riihonen eli Ansku. Ansku oli Ypäjällä koulussa ollessaan voittanut mm. suomenhevosten kenttäkultaa ruuna Ostilla. Vilpo oli valloittanut Anskun sydämen ja hän kävikin ahkerasti ratsastamassa ruunalla. Ansku toimi tällöin opettajana Ruoveden Ratsutallilla. Kansallisissa Vilpo ja Ansku olivat kesän kuluessa aina se ensimmäinen ei sijoittunut-ratsukko. Syksyllä ratsukko oli hopealla suomenhevosluokissa sekä TRS:n mestaruuskisoissa (Ansku edusti TRS:ää) että Hämeen alueen koulumestaruuksissa, joka kruunasikin kauden, sillä Hämeen suomenhevosten taso on todella hyvä. Parhaan kisasuorituksensa Vilpo kuitenkin teki
ensimmäisissä kansallisissa kisoissaan kesäkuussa Lehtimäellä, koska se siellä käyttäytyi radalla oikein yhteistyöhaluisesti.

Kesällä -97 olivat Anskulla ja Vilpolla edessään suomenhevosten kouluratsastuksen SM-kisat. Talven aikana ruuna oli rauhoittunut paljon ja se oli kotona oikein mukava ratsastaa. Myös silloin 14-vuotias siskoni Niina pärjäsi Vilpon kanssa kivasti. Kisatilanteet olivat kuitenkin hankalia. Veryttelyssä ruuna saattoi olla yhteistyöhaluinen, mutta radalla se kuitenkin "sikaili". Ennen SM-kisoja Ansku ja Vilpo harjoittelivat parissa aluekisoissa vaihtelevalla menestyksellä. SM-kisoissa nivelluokka oli läpijuoksujuttu, mutta finaalin kankiluokassa Vilpo oli hieno ja sijoittui 10:nneksi. Yhteissijoitus kisoissa oli 14:s. Loppukauden Vilpolla kilpaili Sini itse ja tulos oli joka kisasta ruusuke.

Syksyn aluemestaruuskisoissa ratsukko sijoittui upeasti pronssille heti Pippurin ja Tekun jälkeen. Elokuussa Ansku ja Vilpo starttasivat sen kesän ainoissa kansallisissaan ja ratsukko sijoittui helpossa A:ssa Tampereella neljänneksi. Luokan kolmen kärki oli huippusuokit Nysteri-Rysykkä-Pippuri. Kausi 1997 oli siis kaiken kaikkiaan hieno!

Kisakaudelle 1998 Vilpo ei enää päässytkään, sillä suureksi suruksemme se sairastui sunnuntai-iltana 18.1.1998 ähkyyn, josta se ei selvinnyt. Ruuna oli aina ollut ähkyherkkä ja tämä oli jo sen neljäs ähkykohtaus. Vilpon selviytymiseksi tehtiin kaikki, minkä ihminen voi tehdä. Eläinlääkäri kävi illalla ja yöllä hoitamassa ruunaa ja heti aamulla se leikattiin Tampereen hevosklinikalla. Viikon ajan seurattiin selviytyykö vahva ruunamme takaisin elävien joukkoon. Sini otti vapaata töistä ja oli monta päivää Vilpon seurana klinikalla. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä ruunan suolisto ei kovasta lääkityksestä huolimatta lähtenyt leikkauksen jälkeen enää toimimaan.
Perjantai-iltana Sini tuli Tampereelta kotiin ja lauantaiaamuna 24.1 sain suruviestin klinikalta; Vilpo oli lopetettu, koska sen sydän ei enää jaksanut. Paljon jäi vielä kokematta Vilpon kanssa asioita...

kuvat katri leppämäki


 

VILPON SUKU

r. Vilkin-Vilpo 1875-85 tprt, liinahtava häntä, sk. 158 cm, s. 23.4. 1985, menehtyi ähkyyn 24.1. 1998

raviennätys 43,5 ke, uralla 13 starttia, voittosumma 1500 mk

Kasvattaja: Voitto Ketoja, Kauhava

Viimeiset omistajat: Sinikka Koskinen ja Katri Leppämäki

Kisatuloksia: Hämeen aluekoulumestaruuksissa hopeaa v. 1996 Messilässä ja Kangasalla pronssia v. 1997,
sijoituksia aluekoulukisoissa, yksi sijoitus kansallisessa koululuokassa helppo A-tasolla v. 1997, suomenhevosten
SM-koulukisojen 14:s sija vuonna 1997 (finaalissa 10:s sija)

SUKULAISTEN KUVIA

Vilpon isä Vilkki

VILKKI 1400-77J L3 I II palk. 1.27,3a, 1.27,9, 84 730 mk, s.1969 trt 149 cm.
Jälkeläisiä yhteensä 127. Jälk.ind. 99. Omistaja Kusti Kumpu.

Paras jälkeläinen
1977 r. Virikki 1643-78 tprt, 1.24,2a, 1.24,9, 1 263 970 mk 270 73-40-25, e. Puhe-Ilo 1395-75J 1.40,0
Jättänyt hyviä tammoja, jotka mm. rakenteeltaan ovat hyviä. Esim. Suikun Rallin emä Silkki on vilkkiläinen.
 

Vilkki, oikea väri ensimmäisen ja tämän kuvan väliltä




Vilpo emänsä Heinäsirkan kanssa kesällä 1985








Heinäsirkka ja Vilpon sisko Vekselin Siru




Täysveli Hekki, s. 1987, omis. Katri Korpi
Hekki kuoli ähkyyn nelivuotiaana. Ruunasta olisi koulutettu ratsu.




Hekki